Est. 2009
“Kaloreita ei kannata tuhlata sellaiseen mistä ei tykkää.”
- isoisäni
All in Slow food
Tämä suklainen kastanjakeitto, jonka perinteet löytyvät Maltalta, sopii mielestäni parhaiten nautittavaksi sellaisenaan tai vaikkapa riisipuuron kaverina. Keitto on makea joten se on lähempänä jälkiruokaa kuin esim. alkukeittoa.
Porsaan sisäfilee täytetään pinaatti-sieniseoksella ja kuorrutetaan pekonilla. Liha paistetaan juurespedillä ja ateria on valmis.
Kanalientä itse valmistamalla kanat tulee käytettyä kutakuinkin kokonaan, lähinnä luut ja nahka jäävät jäljelle, mutta niistäkin on saatu uutettua tärkeimmät liemeen. En ole koskaan ennen kanaliemi kokeilujani onnistunut valmistamaan niin mureaa ja mehukasta kanaa kuin tällä tavoin saa. Niin ihanan vaivatonta ja hyvää!
Teimme kesällä makkaraa isommalla porukalla - aivan loistava kokemus josta en ole ehtinyt kirjoittaa. Osasyy tähän on, että onnistuin välillä hukkaamaan saamani makkaranteko ohjeen jonka olin näppärästi tuhertanut pienelle postIT-lapulle :)
Sain viikonloppuna vaikuttaa sunnuntain ruokalistaan ja huomasin, että mieli teki ihan hirveästi vanhaa kunnon Stroganovia. Toive toteutettiin ja hyvin maistui! Meillä oli viikonlopun muista tarjoiluista vielä sienirisottoa jäljellä ja sen kanssa tämä perinneruoka maistui aivan mielettömän hyvältä.
