Viiriäisenmunat - ei niin onnistunut kokeilu
Sain vihdoin hankittua kokonaan valurautaisen pikkulettupannun, josta olen unelmoinut jo useamman vuoden - siitä lähtien kun vanha pääsi ilmeisesti jossain muutossa hukkumaan. Uusi pannu löytyi melkoisen etsinnän jälkeen Fredalta, luottoliikkeestäni Chez Mariuksesta.
Olen jo suunnitellut vaikka mitä ihania lettutaivaita, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi niitä toteuttaa. Sen sijaan sain mahtavan vision kauniista, pyöreistä pikkuisista "kananmunista" ja kun lähikaupasta löytyi viiriäisenmunia ajattelin, että visio sai siinä jo täyttymyksensä. Ihan näin siinä ei kuitenkaan käynyt.
Ensimmäinen ja hieman yllättäväkin haaste oli saada ne pahuksen munat rikki! Jouduin lopulta ottamaan keittiön terävimmän veitsen avuksi, sillä näissä munissa on todella sitkeä kalvo kuoren alla. Ilman veistä lopputulos on käsiin murskautunut valuva viiriäisen muna. Mieltä ylentävää taistella niin pikkuisten kapistusten kanssa niin hikisesti.
Seuraava havainto oli, että munat olivat jopa liian pieniä, jotta olisin saanut visioni kauniista pyöreistä paistetuista munista onnistumaan. Kuten seuraava kuva näyttää, tuli niistä itse asiassa aika säälittäviä repaleita jotka kaiken lisäksi, kiitos liian vähän harjoituksen, paistoin vähän turhankin tummiksi.
Kaiken sen vaivannäön jälkeen päästiin maistelemaan ja maku oli ... kananmunamainen. Hirveä säätö tavanomaisen tuloksen vuoksi. En voi suositella, paitsi jos tykkäät lämpimiksesi kikkailla ;)
