Indieplacen viikon bloggaaja -haastattelu

Sain iloiseksi yllätyksekseni kunnian toimia Indieplacen viikon bloggaajana. Olen ollut mukana blogiyhteisössä jo pitkään. Erityisesti Foodlover-portaali on tietenkin oma suosikkini ruokainspiraation hakemiseen joten on mahtavaa, että oma blogini saa olla osa tuota portaalia. Minua pyydettiin osana Viikon Bloggaaja -viikkoani kirjoittamaan hieman itsestäni ja onneksi sain kysymyksiä joihin vastailla. Itsestä kirjoittaminen tuntuu nimittäin aina supervaikealta. Olen ylipäätään vasta viime vuosina päästänyt blogiin / muihin medioihin omia kuviani mukaan, jotenkin siihen on ollut todella korkea kynnys. Mutta tässä tulee. Blogia on kuitenkin kirjoitettu jo vuodesta 2009  ja osa teistä on kenties blogia lukenutkin ihan alkumetreiltä saakka (Olisi muuten hauska kuulla kommenteissa, kuinka pitkään olette blogia seuranneet!). Jotain tuntumaa on varmaan rivien välistä saanut siihen kuka olen, mutta tämä voi olla ihan hauska kurkistus ruudun tälle puolen. :)

Mistä blogisi nimi tulee?

Valitsin "Gurmee" blogin nimeksi koska se oli minusta hyvin arkinen lausuntamuoto sanan oikealle muodolle "Gourmet". Tämä jotenkin kuvasti minusta omaa ruoanlaittoani sekä omaa ruokafilosofiaani. Ei liikaa konstailua, mutta silti herkullista ruokaa ;) Olen joskus saanut kuittailua blogin nimestä - joku on epäillyt kirjoitustaitojani, koska sana on selvästi tavattu väärin. Minua nimi juuri tässä kirjoitusmuodossaan muistuttaa myös pitämään kirjoittamisen keveänä ja hyvän huumorin mukana tekemisessä.

Kuva: Graziela Louhio

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Siitä saa kaiketi kiittää entistä kollegaani Iskoa. Olin hahmotellut itselleni rupuista pientä Google Sites -räpellystä, josta piti tulla oma sähköinen reseptikansioni. Eräänä päivänä saimme töihin jättikokoisen Halloween-kurpitsan kiitoksena koko tiimille hyvästä työstä. Mietin, miten jakaisin kurpitsan fiksusti koko tiimin kanssa ja päädyin leipomaan siitä muutaman Pumpkin Pie -piiraan. Piirakat olivat aika menestys ja monet tulivat kysymään reseptiä. Laitoin linkin reppanaan pikku reseptisaittiini jakoon ja vähän myöhemmin kollegani kanssa jutellessa hän mainitsi, että kuvat ja teksti olivat hänestä hyviä, mutta enkö voisi harkita jotain blogialustaa. ;) Tämä taisi olla kaipaamani tönäisy kohti bloggaamisen aloittamista.Täältä löydät tuon "kaiken aloittaneen" Pumpkin Pie -reseptin

Mikä on parasta bloggaamisessa?

Omalla kohdallani parasta bloggaamisessa on toisaalta, että lempireseptini ovat kaikki yhdessä arkistossa. Toisaalta sen tuomat mahdollisuudet joista isoimpana keittokirjailijan urani. Nyt kolme kirjaa tehtailleena koen jo voivani kutsua itseäni kirjailijaksi. Samoin se tuntuu aina huikealta kun joku kertoo löytäneensä blogistani jonkin uuden suosikin tai kommentoi sen jotenkin muuten liikuttaneen. On upeaa voida vaikuttaa muihin positiivisesti! Minusta tämä on ihanan vapaa kanava jakaa positiivista inspiraatiota!

Kuvat uusimmasta keittokirjastani VEGE Talvi (Readme.fi, 2017)

Mikä taas haastavinta?

Jossain vaiheessa huomasin hieman kyllästyväni ruokaan aiheena. Kirjoitin toista blogia www.health360.fi jonkin aikaa siinä sivussa, jotta saisin mukaan itseäni paljon kiinnostavat terveysaiheet. Kahden blogin ylläpitäminen tuntui kuitenkin todella hankalalta ja lopulta päädyin siirtämään Health360-tekstit Gurmeen alle. Muutos tuntui isolta ja jännittävältä, mutta samalla löysin uudelleen bloggaamisen ilon! Nyt tuntuu hyvältä kirjoittaa taas ja ainakin itsestä tuntuu, että "mind & body" tekstit istuvat ihan hyvin blogin sateenvarjon alle. Haastavaa on myös välillä löytää aikaa kirjoittamiselle. Moni hyvä resepti kuvineen odottelee joskus pitkäänkin, että pääsee blogin sivuille.

Vinkkini aloittavalle bloggaajalle:

Aloitat vaan. Älä mieti mitä muut ajattelevat, tai miten pitäisi kirjoittaa. Ei ole mitään tiettyä kaavaa mikä toimii. Paitsi ehkä se oman äänen löytäminen. Myös kuvat ovat tärkeitä, mutta niistäkään ei kannata tehdä itselle liian suurta kynnystä. Gurmeen alkuvaiheen kuvat ovat aivan järkyttävää kuraa, mutta olen onneksi kehittynyt kuvaajana valtavasti. Ainoa mitä ehkä itse kadun alkumetreiltä on täysi välinpitämättömyys suomenkielen kielioppia kohtaan. Mieheni on nauranut katketakseen blogia lukiessaan. Onneksi vähemmän nykyään - kirjojen kirjoittaminen on tehnyt minusta tarkemman tekstin laadun suhteen, mutta toki sekaan vieläkin virheitä eksyy. Haluan pitää kiinni rennosta kirjoitustyylistä, mutta samaan aikaan koen, että hyvä kielioppi tekee artikkeleista laadukkaampia ja tietenkin helpommin luettavia. Eri asia on, jos päättää kirjoittaa blogia esim. tietyllä murteella. Tärkeintä lienee johdonmukaisuus oman tyylin suhteen.

Mitä arvostat muissa ihmisissä?

Arvostan ihmisissä ennen kaikkea rehellisyyttä ja hyvää huumorintajua. Maailmassa ei koskaan ole liikaa naurua :) Kuulostaa varmaan aika kliseiseltä, mutta nautin niin paljon hyvästä (ja huonosta) huumorista ja sitä seuraavasta naurunremakasta! Myös sellainen tekemisen meininki - että uskalletaan unelmoida ja lähteä toteuttamaan omia unelmia - on lähellä sydäntäni. Yksi mahtava esimerkki tällaisita ihmisistä on itselleni Camilla Tuominen, joka on Emotion Trackerin takana. Kyky tukea ja nostaa toisia. Kyky nähdä hyvää / asioiden valoisa puoli. Kyky kuunnella ja olla läsnä.

Outo tapa, josta moni ei tiedä:

En suostu syömään juustosta päällimmäisiä (ensimmäisiä) siivuja. Ne ovat minusta ällöttäviä ;) En myöskään syö niitä viimeisiä paksuja siivuja, samasta syystä.

Jatka lausetta:

Nolottaa myöntää, mutta… olen patologinen viheltelijä. Muistan usein entisen kollegani kommentin jostain yli 10 vuoden takaa: "inhoan viheltelijöitä!" ja mietin paljonko olen silloin mahtanut vislailla huomaamattani ;). Saan itseni nykyään kiinni useita kertoja päivässä viheltelystä. Joskus viheltelen omia lurituksiani, toisinaan ärsyttäviä korvamatoja (esim. lastenlaulut!) tai muita mieleen putkahtavia biisejä. Viheltelen lähinnä kun olen hyväntuulinen, mikä johtaa siihen, että viheltelen melko usein ;) #sorrynotsorry

Vapaa-ajallani… Kuvaan ruokaa ja kehittelen reseptejä (ylläri!). Olen myös aivan hiljattain innostunut uudesta harrastuksesta: köysikiipeilystä. Uimahallikaan ei ole vieras paikka. Olen myös innokas pintaremppaaja, mutta en välttämättä aina saa töitäni valmiiksi ihan hetikään, muun perheen iloksi #portaikkotyönalla2vuotta

Haluaisin oppia… Valokuvaamaan paremmin. En olisi uskonut vielä vuonna 2009 innostuvani valokuvaamisesta näin paljon. Itselleni on ollut merkittävää digikuvaamisen kehitys - että otetut kuvat voi heti tarkistaa ja niitä voi parantaa. Olen liian malttamaton perinteiseen filmikuvaukseen.

Kun kukaan ei näe… katson Netflixistä tunteja putkeen jotain aivan tasotonta soopaa ja syön purkillisen 3kaverin vege lakujäätelöä tai Ben&Jerryn Caramel Sutraa xD Onneksi näitä hetkiä on harvassa ;) Tämä on oma tapani "nollata", kun huomaan, että oma tahti alkaa kiihtyä liikaa. Pitäisi varmaan vaihtaa pitkään metsälenkkiin ;) #icecreamaddictsunite!

10 vuoden kuluttua… Haluaisin pyörittää hyvinvointiin liittyvää keskusta, jossa vierailisi eri alojen huippuja ja jonne ihmiset voisivat tulla oppimaan parempia elintapoja ja voimaan paremmin. Olen leikkinyt ajatuksella, että keskuksia voisi olla useampikin joista ainakin yksi olisi Suomea miellyttävämmässä, aurinkoisemmassa sijainnissa, jonne voisimme perheen kesken paeta pimeän talven ajaksi :) aika näyttää..